Pikkuhiljaa ollaan taas tultu yli edellisen hoitokerran huonoista oloista. Vieläkin on vähän makuvirhettä erilaisissa syötävissä, lähinnä makeissa. Irtokarkit varsinkin on varsin pahoja! Tavallinen sininen Fazerin suklaa sentään alkaa jo maistua entiseltään :)
Niin kuin sanottu, mitä pitempään ja useammin sytostaatteja on kehoon pumpattu sitä huonompi olo on ollut kerta kerralta hoitojen välissä. Melkein jo jouduin viime viikolla turvautumaan pahoinvointilääkkeeseen, mutta kun luin sitä tuoteselostetta ja mahdollisina sivuvaikutuksina oli tarjolla ummetusta ja unettomuutta niin ajattelin, että ei jessus niitä minä nyt tähän en kaipaa pätkääkään lisää! Läksin ulos raittiiseen ilmaan ja ohihan se huonoin hetki sitten meni.
Maanantaina polttelin kynttilää viime vuonna 10.10. edesmenneen äitini muistoksi ja jotenkin se olikin hyvin surullinen päivä. Ajatukset kaiken katoavaisuudesta pyörivät mielessäni. Kuitenkin kiitollisuus menneistä hetkistä jäi päällimmäiseksi.
Kaikesta kuvotuksesta ja surullisuudesta huolimatta olen ehtinyt tällä viikolla käydä tukiryhmässä, käden taidon kurssilla ja eilisen notkuin kaupungilla erilaisilla asioilla ja ostoksilla. Viime sunnuntain joogan jätin väliin kun oli jotenkin huimaava olo ja ajattelin että voin vaikka pyörtyä jos tehdään eteentaivutuksia. Mutta huomenna illalla menen sinne taas mielelläni.
Mietin mielessäni tätä minua vaivaavaa unettomuutta ja öisiä 3-4 kertaa toistuvia hikoilukohtauksia ja muuta ja tulin siihen tulokseen, että en aio odottaa sitä sairaalan naistentautien polin aikaa. Sain nimittäin kirjeen sairaalalta jossa kerrottiin tapaukseni olevan kiireellisyysluokassa 2 ja ajan n. 2 kuukauden kuluttua.
Siispä varasin torstaina ajan netistä Suomen Terveystalolta ja kävinkin siellä naistentautien lääkärillä eilen. Sairaalalla lähetteen naistentautien polille kirjoittanut, se minua hoitava hematologi, sanoi silloin viime hoitokerralla ettei ole mitään estettä hormonikorvaushoidon aloittamiselle jo sytostaattihoitojen aikana jos se on tarpeen, mutta että hän jättää tarpeellisuuden arvioinnin mielellään sen alan asiantuntijoille.
Selvitin taustani ja oireeni Terveystalon gynekologille. Hän totesi mm. limakalvojen olevan hyvin ohuet ja sain siihen paikallishoitoa. Muuten kaikki vaikutti olevan tutkittaessa ihan normaalia. Muiden oireiden perusteella, joita hän piti selkeästi vaihevuosioireina (unettomuus, öiset hikoilut, päänsäryt ja kuukautisten pois jääminen) sain myös tabletit hormonikorvaushoitoa varten. Hän suositteli että aloitan välittömästi ja niin sitten tein. Viikko keltarauhashormonia ja sitten estrogeenia jatkuvana 1 tabletti päivässä.
Vielä ainakin viikko tässä on sitkeiltävä ennen kuin on odotettavissa noihin oireisiin mitään helpotusta. Vasta estrogeenin aloittaminen sitten pikku hiljaa vaikuttaa niihin. Tietysti tulivat käynnin yhteydessä selville myös tämän korvaushoidon riskit. Laskimotukosten vaara ja pitkään jatkettuna myös rintasyövän riski. Mutta kun oma hormonitoiminta lakkasi suurin piirtein kuin seinään, niin eipä tässä jäänyt näiden oireiden kanssa taas paljon vaihtoehtoja.
Lääkäri suositteli kuitenkin menemään vielä sitten aikanaan sinne naistentautien polille kun aika tulee. Voivat sitten vielä tutkia ultraäänellä, että kaikki on hyvin. Joten hyvä tietää, että seurannassa ollaan...tässäkin asiassa.
Ensi viikko onkin sitten se "hyvä viikko" voinnin puolesta ja kaiken kaikkiaan kiireinen. Maanantaina minulla on aika ranteiden ultraäänikuvaukseen. Tiistaina illalla alkaa se täydennyskoulutus johon pääsin, keskiviikkoiltana käsityökurssi, torstaina aamusta verikokeeseen ja taas illalla kouluun. Perjantai on vapaapäivä ja sitten la-su vielä on hopeakorukurssi. Jos olisin päivät töissä en varmaan kaikkia tekisikään, mutta mikäs tässä nyt kun voi päivät köllötellä.
24.10 maanantaina onkin sitten se viimeinen lääkehoito tällä erää. Hiukset on jo pikkuhiljaa alkaneet kasvaa. Se vauvantukka siis :) Niin että varsinkin valon käydessä takaa erottuu hyvin sellaista pientä hattaraa. Se epäily muuten lisäkilpirauhasten toimintahäiriöstä oli onneksi turha. Soitin ja kysäisin sitä verikokeen tulosta ja arvo oli normaaleissa rajoissa.
Soitin pomolle ja kerroin että tämä hoitojakso on nyt loppusuoralla ja kyselin vähän mikä siellä töissä on meininki. Hänkään ei ollut kuullut YT-neuvotteluista tai niiden mahdollisesta etenemisestä yhtään mitään. Sovittiin että jos jotain tietoa tulee niin minä haluan tietää faktat heti kun niistä jotain kerrotaan. Sen jälkeen sitten jää nähtäväksi onko minulla kesäloma sairasloman päälle vai pidänkö sen irtisanomisajan lopuksi.
Menen ensi viikolla tosiaan aloittelemaan sitä täydennyskoulutusta ja katsotaan sitten mitä tapahtuu työpaikan suhteen tämän kuun loppuun mennessä.
Mies toi tänään kimpun punaisia ruusuja ja huomenna mennään johonkin syömään. Onhan silloin minun 49 syntymäpäiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti