Jatkoaika

Sataa tihkua, mutta harmaa väritön pihamaa näyttää kauniilta. Tuuli riepottaa takapihan puuta jossa yksinäinen orava puikkelehtii, sisällä on hämärää vaikka vieressäni on  tuikkuvalokartio ja siinä valot. On hyvin rauhallista ja minä olen pakannut matkalaukun. Olo on jotenkin epätodellinen.

Olin toissa päivänä verikokeissa ja TT-kuvauksessa. Lääkäri soitti tänään aamulla ja kertoi että imusolmukkeet ovat pienentyneet nyt normaaliin kokoon ja että voidaan siirtyä ylläpitohoitoon rituximabilla. Suuri huokaus pääsi huuliltani enkä kuullut arvoista muuta kuin, että ovat maksa- ja munuaisarvoja myöten normaalit. Jotain pientä tuntemusta on ollut sillä puolella jossa on ainokainen munuaiseni on, mutta luultavasti se on johtunut munuaisen rasittumisesta noista sytostaateista. Hän ehdotti että ensimmäinen rituximab-tiputus olisi jouluviikolla keskiviikkona ja sitä ennen vielä kontorolloivat verikokeet. Ajat tulee postissa piakkoin. Tämä hoito jatkuu sitten tosiaan 2 vuotta 2 kuukauden välein ja tuntuu tietyllä tavalla turvalliselta että näin on päätetty tehdä.

Tässä vaiheessa ollaan nyt ja sitä on vaikea uskoa todeksi! Tämä viimeisen 24.10.  annetun sytostaattihoidon jälkeinen aika on ollut piinallista odottamista.

Vaikka voi olla ettei ulospäin ole siltä näyttänytkään. Olen opiskellut tiistai ja torstai-iltaisin ahkerasti ja tehnyt kaikenlaista mm. käsitöitä. Tässä tauon aikana  otin influenssarokotuksenkin ja kävin hammaslääkärissä paikkauttamassa ne kesälliset hoitojen aikana väliaikaisilla paikoilla korjatut lohkeamat. Kävin myös naistentautien polilla kun sieltäkin se aika jo tuli. Ultraäänitutkimuksessa ei ilmennyt mitään ihmeellistä vanhaa hieman kasvanutta kohdunseinämän myomaa lukuun ottamatta. Olen nukkunutkin nyt jo pari viikkoa ihmeen hyvin, eikä hikoilusta ole enää tietoakaan, joten jatkan nyt aloittamaani hormonikorvaushoitoa toistaiseksi. 

Mutta jatkuvasti tämä tauti on ollut mielessä ja olin henkisesti hyvin varautunut siihenkin, että sytoihin saattaisi joutua palaamaan, mutta onneksi ei nyt sitten tarvitse!

Olimme suunnitelleet miehen kanssa kuinka lähtisimme matkalle jos kuvauksen tulos olisi hyvä ja nyt tuo suunnitelma on heti välittömästi lääkärin vapauttavan soiton jälkeen pantu käytäntöön. Huomenna aamulla lennämme siis Lanzarotelle viikoksi. 

Tukka ei tähän hätään ole vielä niin paljoa kasvanut, että voisi ihan normaalisti ihmisten ilmoilla olla, mutta lippis tai huivi päässä sujunee auringonotto. Voi olla että omalla parvekkeella olen  ilmankin ja illalla sitten peruukki vaan päähän. En aio ottaa siitä asiasta minkäänlaisia paineita vaan nautin nyt matkasta täysin siemauksin. Olen sen nimittäin tämän kaiken piinaamisen jälkeen ansainnut. Ja minullahan alkaa 1.12. kesäloma :) jota kestää koko joulukuun. Työhönpaluupäivä on arkipyhien vuoksi 2.1.2012.

Irtisanomisilmoitusta ei ole tullut, mutta työpaikan intrassa julkaistussa tiedotteessa nimeäni ei ollut niissä jotka jatkavat uudessa asiakaspalvelukeskuksessa, johon työni on siirtymässä, eikä siinäkään listassa jossa olivat alueille jäävät henkilöt. Joten irtisanottavien listalla siis varmaan olen. Aika näyttää milloin se sitten tapahtuu. Mutta en jaksa tuostakaan nyt murhetta kantaa. Kaikki aikanaan.

Jonkunlainen jatkoaika on siis saatu :) Laitan kiitollisena kädet ristiin ja yritän parhaani mukaan elää elämää eteenpäin.