Suden hetkiä ja vauvatukkaa

Kolmannen hoitokerran jälkimainingit alkavat taas olla ohi. Mitään mullistavaa erilaista ei tässäkään kerrassa ollut. Ehkä matalimman solutason vaiheessa viime lauantaista tämän vkon maanantaihin oli enemmän jotenkin kuvottava tunne kuin aikaisemmin. Ruoka kuitenkin maistui ihan hyvältä kun sitä sitten päätti alkaa syömään vaikka ei oikein mieli tehnytkään. Tosin sanoen normaalia ruokahalun tunne oli lähes kadonnut. Ei mikään mukava tunne. Sellaisia ajatuksia tuli päähän, että jos minut olisi myrkytetty, voisi tuntua juuri tältä. Ja tottahan se toisaalta on, myrkkyjähän ne sytostaattit tavallaan ovat. Punajuurimehulla ei tuntunut siis olevan oloa korjaavaa vaikutusta, mutta jatkan sitä edelleen toivoen että se osaltaan auttaa valkosoluarvojen kohoamista lauantaina pistämäni Neulasta-injektion tukena.

Mutta sillä sen sijaan saattoi olla vaikutusta olotilaan, että nyt ei ollut mitään viivettä edellisen hoidon jälkeen ja lääkeaineiden määrä elimistössä ei päässyt välillä putoamaan/häviämään. Toisaalta hyvä asia, koska huomaan nivusissa olleiden päällepäin tuntuneiden pattien lähes kokonaan nyt hävinneen.

Kortisoni ilmeisesti aiheutti taas viime viikkoiset alkuviikon yöheräämiset ja valvomiset useampana yönä klo kolmesta eteenpäin. Tunti, pari-kolme siinä sitten aina vierähti. Noina suden hetkinä sitä ehti miettiä monta asiaa. En koskaan sentään mennyt niin pitkälle, että olisin vaikka hautajaisiani suunnitellut, mutta monta muuta asia on tullut mietityksi. Elämän kiertokulku ja tarkoitus, ihmissuhteet, tekemättömät tai selvittämättömät asiat, viha, rakkaus, kadonneet ystävät, olisiko minulla vielä joku tehtävä täällä jne... siinäpä niitä aiheita.

Kun kortisoni sitten loppui, nukuin pe-la yön kuin tukki ja siitäkin eteenpäin tosi hyvin. En näe edes unia tai en niitä ainakaan muista. Nukun joka päivä pienet päiväunet. Mutta vain pienet, korkeintaan 30-45 minuuttia ja sitten on laittamani herätys. En nimittäin halua, että unirytmi menisi sekaisin ja valvoisin öitä yhtään enempää kuin näyttää olevan lääkkeiden takia pakollista. Ei myöskään mitään pyjamapäiviä. Puen, petaan ja pidän jonkunlaista päivärytmiä yllä, että en liukuisi masennukseen tai hällä väliä -ajatuksiin.

Aloittamallani päivittäisellä pellavansiemenöljy/bulgarianjugurtti -annoksella on ollut silmin havaittava vaikutus. Laitan sitä teelusikallisen puoleen pikarilliseen jogurttia. Lääkäri sanoi viimeksi että kalsium-arvo on minulla vähän koholla (aikaisemminkin jo ollut) joten ratkaisin asian vähentämällä jogurtin määrää puoleen ja juomalla ruuan yhteydessä vettä. 

Niin, hoitojen aloittamisen jälkeen iho ehti jo mennä hyvin kuivaksi ja jotenkin ohueksi. Nyt se voi todella hyvin ja tuntuukin hyvältä. Limakalvotkin tuntuu nyt ihan normaaleilta. Sänkitukkani ei sitten enää lähtenyt, ei ole kasvanutkaan, mutta joukkoon on nyt kasvanut n. sentin mittaista vauvatukkaa, sellaista hentoista ja ihan vaaleaa :) Todennäköisesti sitä kasvaa nyt niistä hiusjuurista, joista hiukset ehti irrota. Se taas johtunee ehkä tuosta saadusta ravintolisästä. Tavallisestihan tukka ei kuulemma kasva hoitojen aikana. Sytostaatithan tuhoavat myös terveitä soluja joka puolella, joten jatkan siis öljy-jogurtti yhdistelmän syömistä ja toivon että vaikuttaa myös muualla elimistössä ja auttaa normaaleja soluja pysymään kunnossa.

Ilmoittauduin taas jo aikaisemmilta vuosilta tutulle joogatunnille, se on kerran vkossa sunnuntai-iltaisin. Samalla ilmoittauduin myös yhdelle kansalaisopiston vkonloppukurssille lokakuussa tekemään hopeaketjuja ja toisellekin kädentaitokurssille joka on keskiviikkoiltaisin marraskuun loppuun asti. Jos joskus sattuu päiviä, etten jaksa niin näissä viikottaisissa ei haittaa mitään vaikka joku jäisikin välistä. Sain myös paikallisen syöpäyhdistyksen esitteen ja siellä ehtii olla pari vertaistukiryhmän iltaa ennen näiden hoitojaksojen päättymistä syys-lokakuussa, joten niihin sitten myös menen mukaan. 

En siis aio jäädä siis kotiin makaamaan jatkossa, vaikka mikäs täällä on ollut lueskellessa. Digiboxissa odottaa muutama elokuva katsomista ja netissähän saa aikansa kulumaan kyllä jos haluaa. Persus vaan tahtoo puutua tässä istuskellessa :) Senpä takia lähdenkin välillä ulos pienelle lenkille ja pihallahan olis syystöitä, vadelmien ja perennojen leikkausta ja sen sellaista. No, niihin käyn käsiksi ensi viikolla kun olotila on taas todennäköisesti lähinnä normaalia.