Tämän viimeisen hoidon jälkeen tuntuu, että alan jo todella odottaa tämän hoitosarjan päättymistä, olkoon lopputulos sitten tällä erää mikä on.
En tiedä johtuuko siitä vaihdetusta lääkkeestä vai yleensä hoitokertojen määrästä, että olen tietyllä tavalla jo todella väsynyt tähän. Etovaa oloa riitti sitten ihan tämän vkon keskiviikkoon asti. Ei se kuitenkaan niin vaikeaa ollut, että olisi vieläkään tarvinnut ottaa niitä pahoinvointilääkkeitä. Myös makuaisti tuntui muuttuneen niin, että useimmat ruuat varsinkin makeat ei maistuneet alkuunkaan siltä miltä normaalisti. Sormien ja varpaiden puutuminen sentään on luvatusti vähän helpottanut, mutta muuten olo on ollut pienine päänsärkyineen ja unettomiksi muuttuneine öineen melko kurja. Myös hormonitoiminta taitaa jollain muotoa tyrehtyä. Täytyy kysyä lääkäriltä, josko olisi sairaalalla mahdollista saada gynekologista konsultaatiota ja selvittää tuokin asia heti alkuunsa.
Vaikka olen joogannut, yrittänyt venytellä ja päivittäisen kävelylenkinkin tehnyt, meinaa vanha "sotavamma" taas alkaa vaivata. Iskiashermo on ottanut varmaan itseensä liiasta makoilusta ja ollut tässä kolmatta päivää kipeänä koko oikea jalka ristiselästä pohkeeseen. Viime yönä sitten en jaksanut enää kuunnella särkyä vaan tempaisin yhden Tramalin. Helpottihan se sillä, mutta vielä aamullakin pää oli kuin Haminan kaupunki. Joten yritän pysytellä niistä erossa. Ohjeeksihan tosin on annettu, ettei mitään muita särkylääkkeitä saisi käyttää.
Piti siis taas kaivaa esiin vanha tukivyö ja kylmäpakkaus siihen. Kävelin sitten ihan jo päätä selvittääkseni rauhallisen lenkin raittiissa ilmassa ja yllättäen selkä tuntuu nyt jo paremmalta. Ehkä sittenkin lähden tänä iltana mukaan mökkireissulle viikonlopuksi. Onpahan jotain vaihtelua sekin.
Kaikkeen kurjaan oloon voi olla tietysti vaikuttanut myös tuo työpaikan menettämisen uhka. Vaikka enpä siinäkään aio jäädä tuleen makaamaan. Hain jo yhteen lokakuun lopussa alkavaan ensivuoden syksyyn asti kestävään koulutukseenkin. Jos työpaikka menee niin olisi sitten ainakin se, jos sinne sattuisi pääsemään.
Kaikesta olosta huolimatta olin keskiviikkona siellä kädentaitoryhmässä ja tiistai-iltana myös Syöpäyhdistyksen tukiryhmässä. Tosin lähes kaikki muut siellä olleet olivat rintasyöpäpotilaita ja jotenkin tuntui, että heidän maailmansa hoitoineen on tyystin toisenlainen kuin omani enkä tietysti saanut keskusteluista ehkä sitä mitä olin odottanut. No, ensi viikolla tiistaina on sairaalan järjestämä vastaava tukiryhmä hematologisille potilaille, joten lupauduin menemään nyt vielä siihenkin....jos jaksan. Samana päivänä aamusta menen nimittäin pääkonttoriin "haastateltavaksi" tuon YT-neuvottelun sisältämistä työn kuvan muutoksista yms. Voi olla että tulee avaistuksi sanainen arkkunsa :) ja tiedän että siitä ei välttämättä hyvä seuraa. Mutta katsotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti