2.5.11
Työterveyslääkärin vastaanotto, jonka tutkimuksen perusteella minut määrättiin keuhkokuvaan ja verikokeisiin. Mieheni oli huomannut n. vko ennen pääsiäistä jonkun laisen patin vasemmassa nivusessani ja nyt sitten olin vasta lääkärissä, kun ensin ajattelin, että mikä lie rasvapatti...katsotaan nyt josko se siitä häipyy. Menin saman tien röntgeniin mielessäni vain ajatus: nyt heti kuvaan ja tutkimukset käyntiin, nyt ei voi enää odottaa.
3.5.11
Aamusella otettiin verikokeet ja ajatuksissa vain se, että milloin tulokset tulevat.
5.5. 11
Työterveyslääkärin vastaanotolla sain kuulla tulokset: keuhkokuvassa ei mitään kummallista ja veriarvot täysin normaaleissa rajoissa. Edelleen molemmissa nivusissa ja kainaloissa turvoksissa olevien imusolmukkeiden vuoksi kuitenkin lähete sairaalaan koepalan ottamiseksi ja mammografiaan, koska yksi patti enempi rinnan sisällä. Niin alkoi odottaminen, koska aika sairaalalta tulisi. Monenlaisia ajatuksia, nythän voisi olla vaikka rintasyöpä jos ei sitten imusolmukesyöpä!
12.5.11
Verisuonikirurgian pkl lääkärikäynti ja verikokeet leikkausta varten. Odotuksen piinaa, seuraavaan tutkimukseen 12 pitkää päivää.
24.5.11
Mammografia (N63). Ikävän tuntuinen tutkimus, kun rinnat vuoron perään litistettiin koneen levyjen väliin. Onneksi se ei kestänyt kauan. Lääkäri sanoi, että rinnassa olevan näyttää imusolmukkeelta ja että koepala vahvistaisi sen varmasti. Edes neulanäytettä ei sitten otettu. Hän vain kysäisi, että hikoilinko öisin ja myöntävän vastauksen saatuaan nyökkäili tietävästi. Rintasyöpää ei siis ilmeisestikään ollut tämä tauti.
25.5.11
Päiväkirurgiassa kamala päivä. Koepala kyllä viimein otettiin (R22.7) iltapäivällä kolmen maissa kun olin syömättä ja juomatta notkunut odotussalissa jo kymmenestä lähtien, juuri kenenkään hoitajan minulle mitään asioiden kulusta sanomatta ja leikkaavan lääkärinkin vaihduttua. Armeliasta oli, että minut sentään toivomuksestani nukutettiin toimenpiteen ajaksi.
28.5.11
Tunsin itseni tosi kipeäksi. Yskin paksua limaa keuhkoputkesta ja lämpöäkin oli 37.8. Soitin sairaalaan ja kehottivat vain odottamaan maanantaihin ja hakeutumaan sitten lääkäriin jos on tarve.
30.5.11
Työterveyslääkäriltä sain 5 pv:n antibioottikuuri keuhkoputkentulehdukseen. Onneksi kuume oli jo hävinnyt.
Mutta räkätauti jatkui edelleen. Ajattelin, että kun tästä toivun, niin minua ei vaivaa mikään. En siis tuntenut pientä haavan kiristelyä lukuun ottamatta itseäni muulla tavalla sairaaksi. Mitä nyt korvien välissä puristi epäilys pahimmasta.
9.6. 11
Niin tulla pamahti puhelimitse diagnoosi: sinulla on follikulaarinen lymfooma! Tämä tapahtui lääkärin soittaessa sairaalalta jo aamupäivällä vaikka soittoaika oli sovittu klo 14.15. Siis oli sovittu että jos vastaus on pahanlaatuinen niin saisin vastaanottoajan, jos normaali, minulle soitettaisiin tuloksesta.
Olin puhelun päätyttyä kuin minua olisi lyöty halolla puun takaa. Istuin hetken työpaikalla neuvotteluhuoneessa ja tuijotin ulos. Olin sentään puhelun alkaessa ehtinyt paeta sinne avokonttorista. Minulla oli imusolmukesyöpä eikä minua itkettänyt yhtään! Shokki oli siis sen verran täydellinen. Soitin kuitenkin miehelleni ja hän olisi tullut minua heti hakemaan, mutta totesin ettei se ole tarpeen, murehtisin siellä vaan yksinäni vaikka se ei tosiasiaa muuksi muuttaisi.
Lääkäri poti ilmeisesti tunnonvaivoja kun oli soittanut vaikkei pitänyt ja soitti vielä uudelleen. Tarjoutui kirjoittamaan sairaslomaa seuraavan viikon loppuun. Sanoin, että aivan sama minulle. En meinaa jäädä kotiin vielä "kuolemaan". Hän kirjoitti todistuksen kuitenkin ja lähetti postissa. Jatkotutkimuksiin tulisi aikoja sisätautien poliklinikalta myös postissa kotiin. Jatkoin siis töitäni ja täytin pääni muilla asioilla ja kieltäydyin ajattelemasta kuulemaani. Työpäivän jälkeen kerroin tietysti lähes täysi-ikäiselle tyttärelleni asian ja itkimme koko perhe yhdessä toisiamme halaten.
Pidin sitten seuraavan päivän sairaslomaa tutkien ja kysellen kiivaasti, olisiko mahdollista päästä yksityiselle sisätautilääkärille tässä kaupungissa. Se osoittautui mahdottomaksi, ensimmäinen aika olisi ollut 28.6.
13.6.11
Räkätauti ei vain tuntunut hellittävän vaan oli siirtynyt nyt enempi poskionteloihin. Työterveyslääkäriltä sain taas 5 pv:n antibioottikuurin. Minun pitäisi saada muut infektiot kuriin, jos meinaisin, että mahdollisia syöpähoitoja voitaisiin joskus aloittaa. Mietin milloinkohan niitä luvattuja tutkimusaikoja mahtaisi ilmestyä ja päätin soittaa seuraavana päivänä ja kysyä asiaa. Olin valmis hakeutumaan tt-kuvaukseen yksityiselle puolelle. Mieli oli tosi matalalla ja ajattelin jo että taatusti olen taas kuin siellä päiväkirurgiassa... se vihon viimeinen tapaus. Olin ollut koko päivän kuitenkin töissä ja se tuntuikin oikealta ratkaisulta ja niin jatkaisin kunnes minun olisi myöhemmin vointini vuoksi (mahd. lääkitykset) olisi pakko jäädä sairastamaan.
14.6.11
Jänkätin aikani sinne sisätautien ajanvaraukseen ja kerroin halustani mennä vaikka yksityiselle puolelle kunhan vain pian pääsisin. Ajanvaraaja kertoi aikojen kiikastavan lähinnä radiologiassa, mutta lupasi kuitenkin mennä itse tiedustelemaan asiaa sieltä ja soittavansa sitten tilanteesta uudelleen. Ja ihme tapahtui, iltapäivällä hän todella soitti ja sanoi saaneensa ympätyksi minut seuraavalle viikolle tt-kuvaukseen! Tosin ensimmäinen vapaa lääkärin aika olikin sitten vasta 1.7.
20.6.11
Laboratoriokokeet otettiin. Verta yhteensä 10 putkilollista. Ja odotus jatkuu...
22.6.11
TT-kuvaus on otettu. Nopeasti oli ohi, kunhan sain sen litran vettä lipitettyä ennen tukimusta.
Reilu viikon piina vielä. Sitten ehkä saan jo hoitosuunnitelman. Juhannus tulee ja menee.
