perjantai 22. heinäkuuta 2011

En tarvi paitaa, tukkaa...

Eikös se joku laulu mennyt jotenkin noin :) Pesin eilen tukan ja nyt se sitten alkaa lähteä. Kammatessa jäi kourallinen käteen. Olin siis ihan oikeaan aikaan liikkeellä peruukkiasian kanssa. Tänään kävin sen hakemassa. Tosin näillä 30-asteen helteillä kyllä taitaa olla huivi parempi vaihtoehto.

Kampaamon pitäjä on entuudestaan tuttu, olin käynyt siellä usein ja viimeksi joskus reilut 15 vuotta sitten. Siksi valitsinkin juuri sen liikkeen, kun oli siinä maksusitoumuksen liitteenä olevalla listalla yhtenä. Maksusitoumuksen 300 €:n summan lisäksi peruukista + pesu/hoitoaineesta ja harjasta jäi maksettavakseni 164 €. Ihan hyvä oli se malli ja värikin lähellä entistä omaani. Tämä on sellainen käsinsidottu, jossa hiuspohja näyttää todella hiuspohjalta eikä ole verkkomainen. Pientä totuttelua se peruukin käyttö tietysti vaatii, mutta se ei tosiaan ole suurin murhe. Helpot hiuksethan ne on. Lyö vaan "myssyn" päähän, niin ei ole ikinä länässä eikä näytä rasvoittuneelta. Oikeasti peruukit on tänä päivänä aika kevyitä ja suht luonnollisen näköisiä. Tässä mallissa oli jopa mahdollista laittaa välillä sivut vaikka korvan taakse, ja harjatakin voi edestä otsatukaksi tai sitten vähän sivulle. Tosin peruukeille on oma lakkansa, joka täytynee vielä hankkia, jos aion että sitten "syysmyrskyssä" pysyiskin kammattuna siihen suuntaan kun haluaa. Tässä jo naurettiin miehen kanssa mielikuvalle, kuinka peruukki lentää päästäni tuulessa. Lupasi kuitenkin metsästää sen takaisin, niin kuin minä kerran patikkaretkellä metsästin hänen lippalakkinsa hyllyvältä suolta, kun tuuli sen vei.

Kampaajalla oli muuten ollut itsellään juuri tämän saman diagnoosin syöpä 11 vuotta sitten. Olli siitä täysin parantunut ja 10 vuotinen seuranta oli päättynyt viime vuonna. Hän kertoi myös olevansa syöpäyhdistyksen tukihenkilönä nykyään ja juttelimme samalla siinä tilausta tehdessä ja tänäänkin varmaan lähes tunnin näistä asioista. Lupasi lähettää syksyn toimintasuunnitelman, jotta voin mennä mukaan sitten kun vertaistukiryhmät alkavat. Tuli siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla hoidetuksi. Ihan hyvä oli kuulla hänenkin tunteneen juilivaa kipua ja sormenpäiden puutumista, joka sitten oli mennet hoitojen jälkeen ohi.

Tällä viikonlopulla mennään käymään mökillä. Ihana päästä järveen uimaan!  Pariin otteeseen kun saunotaan ja uidaan, niin voi olla että hiukset on melko vähissä. Täytyy ottaa tukanleikkuukone mukaan, voi sitten hurauttaa sen kokonaan pois jos siltä näyttää. Huivikin täytyy muistaa ottaa mukaan, ettei kukaan missään matkalla järkyttyisi "kaljusta naisesta". 

Maanantaina on verikokeet ja vielä ehdin tiistai-iltana kesäteatteriin yhden vanhan työkaverin kanssa ennen keskiviikon seuraavaa hoitoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti